Yhden ihmisen tarina plus toisen ihmisen tarina muodostaa polkuverkoston elämän takakujilla, yhtymäkohtia löytyy sieltä, mistä niitä vähiten odottaisi löytävänsä ja lopussa odottaa siunattu hulluus. Kaksi miestä, kaksi elämää, kaksi täydellisen erilaista loppua. Kirja sukeltaa ihmissuhdeverkostojen syövereihin, karikkoihin ja kompastuskiviin. Ihmisluonteen myrkyllisiin puoliin. Mitä tapahtuu, kun putoaa kirjaimellisesti? Kun elämä kirkastuu pudotuksen aikana ja lopullinen oivallus on aiemman elämän täydellisestä teennäisyydestä. Pohjamutien seasta kirkastuu lopulta tavoite, joka lienee kaikille muille täydellinen utopia, paitsi miehelle itselleen.
Toinen mies rämpii elämässään, käyttää kantapäitään useaan otteeseen oppimisen polulla. Lopputuloksena on jotain täysin päinvastaista. Tasapaino, harmonia ja oivallus omista kyvyistä ja tavoitteista. Mutta tarinathan solmiutuvat yhteen ja lopulta niistä muodostuu myös pienoinen murhamysteeri. Mitäpä seikkailu olisi ilman rosvo ja poliisi leikkiä.
Austen kirjoittaa mielestäni jotenkin hieman rikkonaisesti ja välillä piti keskittyä vähän liikaakin lukemiseen, jotta pystyin jäsentämään tarinan päässäni kokonaisuudeksi. En ole aiemmin lukenut Austeria, mutta tämä nyt ei teoksena minua vakuuttanut. Ehkä annan kirjailijalle kuitenkin vielä mahdollisuuden ja luen muutaman muunkin kirjan, ennen kuin päätän, pidänkö miehen tyylistä vai en. Idea kirjassa oli kyllä ihan hauska, mutta jotain jäi silti puuttumaan. En vain päässyt tunnelmaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti