Rajun flunssan jyllätessä on mukava ottaa käteen jotain kevyempää luettavaa. Tunnustaudun täysin Harry Potter-faniksi. Olen lukenut koko kirjasarjan useita kertoja, ja aina se jaksaa jotenkin ruokkia lapsellista mielikuvitusrikasta puolta minussa. En ole aiemmin lukenut suomennoksia kolmesta viimeisestä kirjasta, vaan olen lukenut ne alkuperäiskielellä. Kirpparilta sattui sitten löytymään nämä sarjan tuoreimmat kirjat parilla eurolla, niin tartuin tilaisuuteen.
Feeniksin kilta on jostain syystä ollut pitkään lempikirjani tästä sarjasta ja sitä se on edelleen. Kirja on edeltäjiään kypsempi. Lapset alkavat kasvaa ja mukaan hiipii rehtiä teiniangstia, suuria tunteita ja kapinahenkeä. Kirjassa on jokseenkin synkeä pohjavire ja pahuus alkaa olla oikeaa pahuutta, eikä lapsellisia mörköjä ja pööpöttimiä.
Kirjasta voisi tietysti etsiä kaikenlaisia viittauksia oikeaan elämään ja yhteiskuntaan. Kritiikkiä ja ilmiöitä, mutta en halua lähteä sille tielle. Haluan pitää nuorten kirjallisuuden kuitenkin enemmänkin seikkailuna ja nuorison tunnemaailman ja elämän sekä ilmiöiden tulkintana. Suuria piilomerkityksiähän näille kirjoille on esitelty mediassa ja salaliittoteorioita olisi helppoa alkaa suoltamaan lukemansa perusteella. Tyydyn kuitenkin lannoittamaan ja kastelemaan mielikuvitustani kukkeampaan kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti