Siri Hustvedt - Kesä ilman miehiä

Jos kirjoittaisin kirjan, kirjoittaisin luultavasti samantyyppistä proosaa kuin Hustvedt. Kielikuvat ja hieman poukkoileva pohdiskelu tuntuivat tutuilta omista teksteistäni. Syrjähypyn varjoon jäänyt vaimo ja katkolla oleva avioliitto herättävät monenmoisia pohdintoja päiväkirjatyyppisesti kirjoitetussa kirjassa. Itse kirjoittaisin päiväkirjaani tähän tyyliin, jos päiväkirjaa pitäisin. 

Kirjan pohdinnat saivat minut miettimään moneen otteeseen tuoretta elämässä tapahtunutta muutosta ja leskeytymistäni. Mistäpä löytää ne selviytymisen siemenet ja saada ne vielä itämään...

Sukupuolten välisten erojen, parisuhteen, ikääntymisen ja elämänkaaren pohdiskelut kävivät välillä sangen syvällisiksikin, mutta ne eivät silti olleet mitenkään puuduttavia tai liian valmiiksi pureksittuja. Lukijakin sai tilan pohtia omaa näkemystään asiasta, mistä pidin kovastikin. Loppumetreillä oivalsin kirjan kuvastavan kuitenkin enemmänkin naisen elämänkaaren kuin haaksirikosta pelastuvan avioliiton selvitytymistarinan. 

En ole aiemmin lukenut Hustvedtin kirjoja ja tämä oli ihan positiivinen kokemus. Minusta kirja on silloin kaunis ja hyvä, jos se saa jotenkin herätettyä kysymyksiä ja pohdintoja omasta elämästä. Silloinhan se kirja jotenkin sytyttää, antaa ravintoa sielulle ja ruokkii mielikuvitusta sekä ajatuskätköjä avaamaan ovensa.

John Irving - Vesimies

Irvingin aikaista tuotantoa oleva Vesimies kertoo tarinan Juksu Trumperista, miehestä jolta odotettiin paljon, joka eksyi oman elämänsä monimutkaiseen yksinkertaisuuteen. Oikeastaan kirjan englanninkielinen nimi (The Water-Method man) avautuu paremmin tarinassa kuin suomennos. Trumper on nimekkään urologin poika ja joutuu turvautumaan keinoon jos toiseenkin suoriutuakseen niinkin arkipäiväisestä asiasta, kuin pissalla käymisestä. Hoidoksi kokeillaan myös vettä...

Tarina sommittelee mukavasti Trumperin elämänvaiheita nuoruudesta ja aikuisuudesta. Välillä tarinaa kertoo mies itse ja välillä suunvuoron saa taas kirjailija. Jos juonen purkaa köykäisesti muutamaan pinnalle nousseeseen ajatukseen huomaa ajattelevansa sitä, kuinka helppoa on monesti lähteä sen sijaan, että ratkaisisi käsillä olevan ongelman ja selvittäisi kiperät tilanteet tässä ja nyt. Paljonko lähtiessään saattaa menettää? Sen sai tietää Juksu Trumper, mies joka sai lempinimensä taipumuksesta lasketella luikuria tiukan paikan tullen. 

Hauska oma pieni omituinen tarinansa kirjassa oli muinais-alanorjalainen tarina, josta käännöstyönä syntyi Trumperin tohtorin arvoon kohottanut tutkielma. Tämä tutkielma ja käännöstyö osittain ajoivat nuoren miehen Eurooppaan hakemaan vauhtia kangertelevalle opiskelulle ja akateemiselle työskentelylle. Koheltaminen Euroopassa tuntui tosin välillä hankalalta sitoa muuhun tarinaan ja minulta jäi varmaankin jokin hauska vitsi oivaltamatta jossain vaiheessa, mutta se menköön lukijan piikkiin.

Irvingin kirjoja on aina mukava lukea. Ne ovat humoristisia ja kepeitä, mutta aina niissä tarinoissa kuitenkin se syvällisempikin ulottuvuus on. Pidän paljon Irvingin tavasta kirjoittaa. Enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Grégoire Polet - Väreilevä kaupunki

Kuusi päivää, risteäviä elämiä, kuolema ja sattumanvaraisia kohtaamisia. Kaupunki pullollaan elämää, ihmisiä ja pieniä kohtalon oikkuja, joiden lomaan punoutuu suuria päätöksiä. 

Kirjan idea oli hyvä. Mitä kaikkea kuudessa päivässä voi tapahtua ihmisille ja kuinka sama asia näyttäytyy eri näkökulmista. Silti en oikein saanut otetta kirjasta. Poukkoileva juoni sai henkilöt sekoittumaan toisiinsa ja tarinat tuntuivat väkisinkin menevän väärällä tavalla ristiin. Liekö vika sitten lukijassa ja hänen käsityskyvyssään, mutta en kyllä oikeasti lopulta pysynyt kärryillä kuka kukin oli ja mikä hänen suhteensa oli muihin henkilöihin. Myöskin henkilöiden historiat tuntuivat jotenkin sekoittuvan, niin ettei juoni oikein pysynyt koossa. 

 

Piti käyttää aikaa miettimiseen kenen tytär tai isä tai puoliso tämä tyyppi nyt taas sitten olikaan ja miten hänen tekemisensä liittyi siihen, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtui. Ei välttämättä mitenkään, sillä tarinat risteilivät lukujen ja jopa kappaleiden sisällä kuin solmuun mennyt lankavyyhti.

Lukukokemus oli sekava, en oikeastaan pitänyt kirjasta, mutta luinpa sen nyt loppuun, kun kerran aloitin. Tähän päättyi myös kirjasarjojen teemakuukausi. Tästä on hyvä jatkaa jollain aivan muulla. Ehkä jopa kauhua lähestyvän halloweenin kunniaksi..?