torstai 5. maaliskuuta 2015

Alberto Moravia - Matka Roomaan

Matka Roomaan pitää sisällään ainekset sekä farssiin että tragediaan. Sysimusta huumori värittää eroottiset kuvaelmat tragikoomisiksi luvuiksi elämänsä avaimia etsivän nuoren miehen tarinassa. Tarinan käänteet ovat jokseenkin säälintunteita herättäviä, mutta samalla ne saavat mahdottomuudessaan ja jopa älyttömyydessään lukijan naureskelemaan ja puistelemaan päätään.

Olen lukenut aiemmin Moravian tuotannosta Roomatar teoksen ja näissä molemmissa kirjoissa nousi esiin jonkinlainen huoratematiikka. Nainen on välinpitämätön seksinnälkäinen peto tai miehen oikut nöyrästi nielevä lapanen. Kirjassa oli mielenkiintoinen peilikuva-asettelu miehestä ja naisesta, jotka elävät omaa elämäänsä vastaavanlaisissa tilanteissa toisistaan tietämättä ja kirjailija kuvaa, kuinka mies kuitenkin sulautuu nöyrään hyväksyjän rooliin aivan yhtälailla kuin nainenkin. 

Katselin tässä päivänä eräänä kadonneista ihmisistä kertovaa televisio-ohjelmaa ja mieltäni jäi askarruttamaan se, että ensin kadonneen omaiset halusivat vain tietää, missä oma läheinen on. Kun he viimein saivat tämän tiedon, pakottavat suuret kysymykset eivät jääneetkään siihen, vaan seuraavaksi he halusivat tietää, miten läheiselle oli käynyt niin kuin oli käynyt. Tämän jälkeen heräsi kysymys miksi. Suuret kysymykset ja jonkinlainen sisäsyntyinen pakottava tarve saada tietää piinasivat näitä ihmisiä. Tyydyttävää vastauta ei vaan koskaan voisi edes saada. Tässä kirjassa nousi esiin sama tunnemaailma. Kuinka menneisyyden haamut nostivat päätään ja ajoivat kirjan henkilöitä toimimaan täysin irrationaalisella tavalla ja raastamaan sieluaan vereslihalle ilman, että tämä ajatusten ja tapojen kehä voisi edes koskaan murtua.

Kirja ei kerronnallisesti yltänyt Roomataren tasolle eikä juoni ollut yhtä rullaava. Pidin kuitenkin myös tästä kirjasta, vaikka eroottiset kohtaukset olivat välillä hieman vastenmielisiä ajatuksia herättäviä. Tosin mielestäni nämä kohtaukset oli kirjoitettu kuitenkin pilke silmäkulmassa eikä niinkään täysin vakavissaan. Voisinpa arvella kirjailijan halunneen piikitellä hieman nuorten miesten maailmaa syleilevistä seikkailuista, joiden taustalla piilee kuitenkin pelkoa ja ehkä jopa ikävää äidin helmoihin. Myös nuorten ajatus siitä, kuinka kokeneita ja kaikkitietäviä he ovat, osoittautuu ikiaikaiseksi myytiksi, joka ei tunnetusti pidä paikkaansa kenenkään muun kuin nuoren itsensä mielestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti